Olin jo pidempään katsellut kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä. Aiemmin ei ollut aikomusta ottaa, kun tilanne oli huono kissalle, mutta silti selailin. Kesällä 2006 olin saada blogituttavan kautta kissanpennun, mutta en saanutkaan. Elokuussa Boondocksin sivuille ilmestyi kuva mustavalkeasta viirunenästä. Olin heti ihan myyty! Mikä viiru! Kissa näytti muutenkin eloisalle, vilkkaalle ja terveelle pakkaukselle, tyttökin vielä. Parin päivän jännityksen jälkeen varmistui ettei kissaa ole varattu. Manguin irkkituttavalta kyydin Orivedelle ja siellä minua odottikin Boondocksin toimistossa pieni veikeä kisu. Automatkalla kissa hieman miukui, raukka tietysti vähän ihmeissään ja kuumakin oli. Kotona..no, oltiin heti kuin kotonaan. :D
Alusta asti Anni on ollut hyvin leikkisä, tyypillinen nuori kissaneiti. Ikäähän Annilla oli tullessaan joku puolisentoista vuotta, eläinlääkärissä sain keksiä syntymäpäivän, 25.5 -05. Hauskan kuuloinen, mutta ei liian keksitty. :D Anni siis leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin joulukuussa 2006. Käynti meni ihan hyvin ja leikkaushaavakin parani ajan kanssa.
leikki
Lempileluja on ehdottomasti kevyet pingis- tai huopapallot ja karvahiiret, perushiiret ei yhtään kiinnosta, mutta pitkä karva takaa riehua loputtomiin. Hiiri otetaan suuhun heilautetaan päätä ja lasketaan irti, viuuuuh hiiri lentää ja sen voi joko antaa laskeutua maahan ja hyökätä tai sitten läppäistä tassulla. Aiemmin myös karvapallot oli hittejä, mutta nyt ne on saaneet väistyä hiirien tieltä. Yhdessä vaiheessa Annilla oli joka ilta tapana rynnätä kylppäriin karvapallo suussa häntä pörröllä, tuijottaa hammaspesulla olevaa äippää silmät pallona muutaman sekunnin ja juosta karkuun kun viimeistä päivää. Yritä siinä sitten olla nauramatta ettei tahna ole seinillä! Kaikki rapiseva paperi ja ihan perussanomalehti myös on kivoja, niitä on mukava mutustaa vaikkakin stressipoksi (pahvilaatikko) on ehdottomasti paras nakerrettava. Pitkäaikainen suosikki on myös mehupillit, niitä piilotellaan maton alle tai muuten pureskellaan. Ne rahisevat kivasti lattiaa vasten ja kissa on salamana paikalla jo erehdyt itsellesi pilliä kaivamaan kaapista.
Muita hupileluja on laserhiiri, siis laservalo jonka perässä Anni rakastaa juosta. Anni kyllä älyää mistä valo tulee ja ettei voi saada sitä kiinni. Eli valon sammuttaminen kun se osottaa lipaston alle on turha kikka, Anni ei jää kiertämään lipastoa tunniksi kuten toiset kissat vaan kääntää salamana pään äitiin ja alkaa maukua, että sytytä valo. Toinen lelu mitä äippä pitää piilossa on höyhentikku eli tikku jonka päässä on höyheniä. Voihan jumpe miten hauska sitä on pyydystää ja hyppiä korkeita loikkia!
Anni ei reagoi kissanminttuun mitenkään, valeriana sitä vastoin saa aikaan kovaa puskemista!
lempinimiä
Anniska, Nanniska, höpö, pöpö, höpöpöpö, pöhkö, pöljä, höhlä, höppänä, karvakasa, muru, mussukka, höpsö, pöpsö, katimati, höpötassu, höpökorva, höpönenä, kitu, naukupää, pusku, viirunenä, Neiti Nosy (kuulkaas nyt Neiti Nosy ja Neiti Nosyn nenä!)...
Annin hännän nimi on Vienoa (pikkusiskon mielestä Väinö), sillä kun tuntuu olevan ihan oma elämä.
syömiset
Anni on hyvin kaikkiruokainen, lähes kaikki märkäruoka ja raksu kelpaa. Raa'an lihan kanssa oli aluksi kummastelua, mutta kun lihan pilkkoi suupaloiksi alkoi sekin maistua. Raksuja tilaan zooplussasta, Acana ja Applaws. Lihoja ostan barffinetistä ja Ketunleivästä (Tampereella). Lihoista possun sydän ja kanankaula maistuu, naudan suikale, maksat ja lampaan sydän jää syömättä. Ehdottomia herkkuja on kuitenkin hevonen, lammas ja peura, valitettavasti näitä on harvoin kaupassa. Annin eväät koostuu raa'asta lihasta jota Anni saa iltaisin n. 70g ja raksuista joita annan aamuisin noin puolisen desiä ja tietysti aina vettä. Erilaisia heiniä myös kasvaa jatkuvalla syötöllä (ja kukat saa olla rauhassa).
Herkkuihin Anni harvoin ihastuu. Valmisherkuista maitonappi on varmaan suosituin. Yleensä näytepussien perusraksut on Annille oivia herkkuja. Royal Canin reiällinen, olisiko se sitten Digestive comfort on Annista parempaa kun mikään herkkunami.
Sitten on toki ihmisten ruokia jotka maistuu Annille enemmän kun hyvin! Erityisiä herkkuja on juustonaksut, maksamakkara ja kalkkuna/kinkkuleike. Ja sitten on tämä jugurtti. Joka kerta kun äippä avaa jugurttipurkin on Anni salamana paikalla. Jos purkin tyhjennys kestää liian kauan Anni alkaa repiä äitin pelihousuja. Aiemmin annoin jugurttia lusikasta, mutta nyt on siirrytty purkin nuolemiseen. Anni siis saa aina purkin pohja putsattavaksi. :)
Mistä haluat seuraavaksi juttua? Pistä kommenttia (Anni Pitkätassuun). Kuvia löytyy flickristä ja videoita youtubesta. :)