Olin jo pidempään katsellut kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä. Aiemmin ei ollut aikomusta ottaa, kun tilanne oli huono kissalle, mutta silti selailin. Kesällä 2006 olin saada blogituttavan kautta kissanpennun, mutta en saanutkaan. Elokuussa Boondocksin sivuille ilmestyi kuva mustavalkeasta viirunenästä. Olin heti ihan myyty! Mikä viiru! Kissa näytti muutenkin eloisalle, vilkkaalle ja terveelle pakkaukselle, tyttökin vielä. Parin päivän jännityksen jälkeen varmistui ettei kissaa ole varattu. Manguin irkkituttavalta kyydin Orivedelle ja siellä minua odottikin Boondocksin toimistossa pieni veikeä kisu. Automatkalla kissa hieman miukui, raukka tietysti vähän ihmeissään ja kuumakin oli. Kotona..no, oltiin heti kuin kotonaan. :D
Alusta asti Anni on ollut hyvin leikkisä, tyypillinen nuori kissaneiti. Ikäähän Annilla oli tullessaan joku puolisentoista vuotta, eläinlääkärissä sain keksiä syntymäpäivän, 25.5 -05. Hauskan kuuloinen, mutta ei liian keksitty. :D Anni siis leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin joulukuussa 2006. Käynti meni ihan hyvin ja leikkaushaavakin parani ajan kanssa.
leikki
Lempileluja on ehdottomasti kevyet pingis- tai huopapallot ja karvahiiret, perushiiret ei yhtään kiinnosta, mutta pitkä karva takaa riehua loputtomiin. Hiiri otetaan suuhun heilautetaan päätä ja lasketaan irti, viuuuuh hiiri lentää ja sen voi joko antaa laskeutua maahan ja hyökätä tai sitten läppäistä tassulla. Aiemmin myös karvapallot oli hittejä, mutta nyt ne on saaneet väistyä hiirien tieltä. Yhdessä vaiheessa Annilla oli joka ilta tapana rynnätä kylppäriin karvapallo suussa häntä pörröllä, tuijottaa hammaspesulla olevaa äippää silmät pallona muutaman sekunnin ja juosta karkuun kun viimeistä päivää. Yritä siinä sitten olla nauramatta ettei tahna ole seinillä! Kaikki rapiseva paperi ja ihan perussanomalehti myös on kivoja, niitä on mukava mutustaa vaikkakin stressipoksi (pahvilaatikko) on ehdottomasti paras nakerrettava. Pitkäaikainen suosikki on myös mehupillit, niitä piilotellaan maton alle tai muuten pureskellaan. Ne rahisevat kivasti lattiaa vasten ja kissa on salamana paikalla jo erehdyt itsellesi pilliä kaivamaan kaapista.
Muita hupileluja on laserhiiri, siis laservalo jonka perässä Anni rakastaa juosta. Anni kyllä älyää mistä valo tulee ja ettei voi saada sitä kiinni. Eli valon sammuttaminen kun se osottaa lipaston alle on turha kikka, Anni ei jää kiertämään lipastoa tunniksi kuten toiset kissat vaan kääntää salamana pään äitiin ja alkaa maukua, että sytytä valo. Toinen lelu mitä äippä pitää piilossa on höyhentikku eli tikku jonka päässä on höyheniä. Voihan jumpe miten hauska sitä on pyydystää ja hyppiä korkeita loikkia!
lempinimiä
Anniska, Nanniska, höpö, pöpö, höpöpöpö, pöhkö, pöljä, höhlä, höppänä, karvakasa, muru, höpsö, pöpsö, katimati, höpötassu, höpökorva, höpönenä, kitu, naukupää, pusku, viirunenä, Neiti Nosy (kuulkaas nyt Neiti Nosy ja Neiti Nosyn nenä!)...
Annin hännän nimi on Vienoa (pikkusiskon mielestä Väinö), sillä kun tuntuu olevan ihan oma elämä.
syömiset
Anni on hyvin kaikkiruokainen, lähes kaikki märkäruoka ja raksu kelpaa. Raa'an lihan kanssa oli aluksi kummastelua, mutta kun lihan pilkkoi suupaloiksi alkoi sekin maistua. Pitkälti Annin ruoka koostuu märkäruuasta (pussi) jota Anni saa iltaisin yhden ja raksuista joita on tarjolla jatkuvasti, kuten myös vettä. Tällä hetkellä raksuissa on käytössä Bilanx, halpaa ja kuitenkin sen verran laadukas ettei kylppäriin tule haisupommeja. Pusseissa yleensä Latzin As doog as it looks tai Whiskasin kastikkeelliset, mikä nyt on tarjouksessa tai muuten halpaa tai riippuen mikä Annille milloinkin maistuu. Heinä myös kasvaa jatkuvalla syötöllä (ja kukat saa olla rauhassa).
Herkuissakin kaikki taitaa mennä, paitsi kissanminttunapit (Anni ei reagoi kissanminttuun mitenkään). Lähinnä olen antanut kuivattua kalaa ja erilaisia makunappeja. Valmisherkuista maitonappi on varmaan suosituin jos joku pitää eritellä. Monesti myös erilaiset näytepussien perusraksut on Annille oivia herkkuja. Royal Canin reiällinen, olisiko se sitten Digestive comfort on Annista parempaa kun mikään herkkunami.
Sitten on toki ihmisten ruokia jotka maistuu Annille enemmän kun hyvin! Erityisiä herkkuja on juustonaksut, maksamakkara ja kalkkuna/kinkkuleike. Ja sitten on tämä jugurtti. Joka kerta kun äippä avaa jugurttipurkin on Anni salamana paikalla. Jos purkin tyhjennys kestää liian kauan Anni alkaa repiä äitin pelihousuja. Aiemmin annoin jugurttia lusikasta, mutta nyt on siirrytty purkin nuolemiseen. Anni siis saa aina purkin pohja putsattavaksi. :)
Mistä haluat seuraavaksi juttua? Pistä kommenttia (Anni Pitkätassuun). Kuvia löytyy flickristä ja videoita youtubesta. :)