sea’s days

Eiiiih! Rakas kynäni! Elämäni paras lyijytäytekynä! Ostin tämän Tiimarista joskus 1980-luvun lopulla, tarkemmin sanoen ala-asteella. Yläasteella tyhmät pojat vei penaalini jossa kynäni oli. Vuotta myöhemmin löysin kynän äidinkielen luokan ikkunalaudalta (muita tavaroita en siis koskaan saanut takaisin). Hypin innosta! Tällä oli hyvä kirjoittaa. Myöhemmin (muutama vuosi sitten) ostin kynään tuollaisen sormitukijutun kun tuppaan painamaan niin kovasti. Ja nyt! Kynän kärki oli haljennut penaalissa! *byhyy* En ikinä toivu tästä!

Jääkaapin mentyä vaihtoon runotkin vaihtuivat. Uusia on ollut vaikea keksiä kun ei tee mieli mitään "pervoja".

Tämä todellakin sopii tunnelmaan.

Tarvittavien pikkutavaroiden määrä vain lisääntyy. Koskahan tämä lista tyhjenee?

Nääääääälkääää! Focaccia oli päivän ainoa ruoka.

 Mussutettuani kaksi päivää pelkkää ruisleipää väänsin viimeisistä juuston ja tomaatin rippeistä juustoleivän. Oi kun se maistui hyvälle!

Ei voittoa. Nälkä.

Kaikki parvekekukat on jo ihan kuolleita. Höh. Syksy saapuu.

Vähän väsypäivä. Ei edes keksinyt kuvattavaa joten tässä pöydälläni olevat rojut koneelta oikealle katsottuna.

Unohdin ihan eilisen kuvan kun en jaksanut laittaa sitä illalla. Nooh, tässä eilinen eli makkarin seinäni, siellä tuli loikoiltua lähes koko päivä. Vielä pitää keksiä täksi päiväksi jotain.

Ei niin mitään. Nukuin suurimman osan päivästä ja kohta menen takaisin petiin. Tämä kuva on olohuoneen katosta.

Äh, taas pitäisi siivota.

Jos mä huomenna. Ei niitä paljoa ole, mutta se aloittaminen…

Siivotessa löytyi vielä yksi pala tv-tason alta (jonne sirpaleet rikkoutueessa pyyhkäisin).

Hajosi sitten tv. Tai kuulee siitä vielä, väpisevän kuvan katsominen aiheuttaa kuitenkin pääkipua. Pitää opetella yössä venäjää jotta ymmärrän huomisen Anastasian.

Ei taas vähempää voisi kiinnostaa mikään. Ämpäri on seissyt lattialla jo kolme päivää. Odottaa tyhjennystä ja kaappiin laittoa. En sentään ole vielä kompastunut.