Se on siinä. Luettu! SPOILAUSVAROTUS! Älä lue eteenpäin jos et halua tietää mitään uusimman Potterin juonesta! Hyppää tämä postaus yli ja mene seuraavaan. Jos haluat lukea ajatuksia kirjasta maalaa hiirellä tähtirivin alta aina postauksen loppuun asti. :)
********
Yleisesti ottaen kirja oli ihan viihdyttävä, osittain jopa erittäin hyvä. En ole mikään järjetön Potter-fani, en kutsuisi itseäni faniksi ollenkaan. Uteliaisuus sai minut ostamaan pari viimeistä kirjat heti ilmestyttyä (+ en halunnut tulla spoilatuksi). Rowlingin kirjoitustyyli ei tässäkään kirjassa pettänyt, kirjaa oli lähes mahdoton laskea käsistä. Vaikkakin alkupuolen paikallaan junnaaminen, kolmikon kinaaminen teltassa ilman mitään määränpäätä, vähän tympikin. Toisaalta ärsyttää myös miten lopussa on aivan hurjasti tapahtumia. Tässä kirjassa tapahtumat oli onneksi saatu hieman paremmin jaettua koko kirjalle (aiemmissa vähän huonommin).
Ymmärrän, että olisi ollut nössöä jättää kaikki mukavat hahmot henkiin, mutta en silti ymmärrä miksi Dobby ja Fred piti tappaa. Minusta molemmat olivat harvinaisen turhia. Täytyy sanoa, että itkin silmät päästäni kun Dobby kuoli ja Harry häntä hautasi. Onneksi Kreacherin muutos hieman piristi. Fredin kuolemaa en kerennyt itkemään kun kirjan tapahtumat meni nopeasti muualle. Fred olisi ansainnut hieman enemmän sanoja kuoleman ympärille, mutta toisaalta tilanne oli sellainen ettei siinä voinut jäädä suremaan yhtä kuollutta.
Mitä kuolemiin noin yleensä…. Ihmiset tuntuvat olevan hillittömiä Sirius ja Hagrid faneja ja jossain haastattelussa Rowling sanoikin ettei voinut tappaa Hagridia kun oli mennyt jo Siriuksen tappamaan. Minusta molemmat olisi voineet kuolla, aivan turhia ja ärsyttäviä hahmoja. Sirius oli vain kitisevä parin kirjan hahmo ja Hagrid tyhmä kun saapas. Sorry, mutta en vain pitänyt kummastakaan. :D
Lupinin ja Tonksin kuolemat jäivät turhan etäiseksi kuten itse hahmotkin, mikä sinänsä on harmi. Tonks etenkin kiehtoi minua, mutta kirjoissa ei hänestä paljoa kerrottu. Mutta näillä kuolemilla Rowling selvästi halusi jollekin muullekin lapselle Harryn kohtalon.
Se mikä kirjassa eniten ärsytti oli pätkä joka alkoi kun Voldemort yritti tappaa Harrya metsässä aina Vodemortin kuolemaan asti. Liekö Rowling alunperin meinannut tappaa molemmat vai miksi loppu meni ihmeelliseksi selittämiseksi. Onhan Rowling toki aiemminkin onnistunut kääntämään asiat ympäri sen viisi kertaa ja vielä suhteellisen uskottavasti, mutta nyt meni mielestäni jo yli. Tähän mennessä selitykset ovat olleet suht ok, mutta jotenkin tämä "Dumbeldore kertoo miten Harryssa elää pala Vodemorttia ja silti Harry jää henkiin ja Voldemort kuolee" meni kyllä jo yli. Rajansa asioiden pyörittämiselläkin.
Ehkä jotkut asiat selvenevät hieman ja eivät tunnu niin ärsyttävälle kun saa käsiin suomennoksen. Vaikka englantini on hyvä ja apuna oli sanakirja, ei kaikkea voi aina tajuta ihan oikein. Potterit ovat kuitenkin aika monimutkaisia kirjoja. Nyt jään odottamaan tarinoita Jamesin, Lilyn ja muiden lapsien kouluvuosista. Edelleen toivon, että Rowling kirjoittaisi lisää kirjoissa esiintyneistä hahmoista, koska ko taikamaailma on pullollaan asioita joista olisi mukava kuulla lisää. Itse Harry Potter pääosassa ei minua enää suuremmin kiinnosta, en ole koskaan ollut Harry-fani. Toisaalta, Ginny on mukava hahmo, samoin Hermione, joten olisi mukava jos he esiintyisivät edes hieman uusissa kirjoissa. Joten ehkä jos Harryn ja Ginnyn lapset tai Hermionen ja Ronin lapset joutuisivat keskelle jotain jännää seikkailua…vaikka Grindenwald vihollisena, eikös hän ole elossa vai unohdinko jo? Jos ei niin onhan niitä varmasti muitakin "vanhoja vihollisia". :D
Siinä jotain. Keskustelkaa toki kommenttilootassa kirjasta. Tämän postauksen alle saa spoilailla, mutta vain tämän. :)
Postaus EI sisällä spoilauksia!
Tästä se lähtee! Melkein menin eilen yönä Tampereen yömyyntiin, mutta kun en tiennyt voiko yömyynnissä ostaa kirjaa tilille en mennyt. Hieman harmittaa, sillä paikalla oli kuulma yli sata ihmistä. Vau! Kyseessä oli kuitenkin pieni sivumyymälä Kalevassa. Kävin siis lopulta hakemassa omani Koskikeskuksesta iltapäivällä. Hinta oli yllättävän pieni, 24e. Tosin tilille sekin tosiaan meni kun rahat on loppu. Juuri ja juuri junalippuun rahaa. Niin, lähdemme Annin kanssa maalle maanantaina, että ei päivityksiä viikkoon.
Olisipa hienoa jos olisi päässyt Natural History Museumiin kuuntelemaan (linkki spoilaa kirjan alkua!) Rowlingin lukua. Vaikkakin hieman ärsyttää Rowlingin tasainen ääni alussa, onneksi siihenkin tottuu/se paranee. Huomaa kiharat sivunkulmat. ;)
Kun palaan maalta olen kirjan varmasti jo lukenut, joten sitten vähän jotain sanomista siitä. Lupaan kuitenkin varoittaa jos ja kun teksti käsittelee juonipaljastuksia. Aina pitää varottaa, sillä spoilaaminen on typerää. Kirjani on myös myynnissä reilu viikon päästä! :)
Viime yönä tuuletin vaikeni eikä suostunut enää lähtemään käyntiin vaikka odotti kuinka kauan. Aiemmin on kyllä toiminut kunhan on saanut tovin miettiä. Avasin sitten koko roskan ja putsasin pölyt. Mutta ei, sopimusta on tainnut mennä umpeen… Kaippa se on uusi hommattava, onneksi noita saa tarjouksesta (vaikka sekin on minulle ihan tarpeeksi).
En ole missän oikein esitellyt tän kesän kukkia tai parveketta ylipäätään. Syy on kenties se etten ole oikein tyytyväinen siihen. Hortensiasta alkoi heti hävitä värit ja se oli alunperinkin liian vaalea minun makuuni. Kahdessa lattialla olevassa laatikossa kukat eivät tunnu millään kasvana. Leijonankita laatikossa on hulluna vihreää, mutta eivät silti tunnu kasvavan pidemmiksi saati ilmottaisi kukista.
Harlekiinikukista on noussut vain muutama hassu pitkä liuskalehti, mutta yli puolet istuttamista sipuleista eivät ole nousseet. Elämänlankakin hidastelee eikä siinäkään yhtään kukkaa…
Kaiken lisäksi pihalta tuoma juolavehnäkin on lähes kuollut. Tapoin rikkakasvinkin! Ainoat jotka kukkii innoissaan on orvokit. Just näin.
Eiiiih! Rakas kynäni! Elämäni paras lyijytäytekynä! Ostin tämän Tiimarista joskus 1980-luvun lopulla, tarkemmin sanoen ala-asteella. Yläasteella tyhmät pojat vei penaalini jossa kynäni oli. Vuotta myöhemmin löysin kynän äidinkielen luokan ikkunalaudalta (muita tavaroita en siis koskaan saanut takaisin). Hypin innosta! Tällä oli hyvä kirjoittaa. Myöhemmin (muutama vuosi sitten) ostin kynään tuollaisen sormitukijutun kun tuppaan painamaan niin kovasti. Ja nyt! Kynän kärki oli haljennut penaalissa! *byhyy* En ikinä toivu tästä!
Asuntokauppalehdessä (en muista minkä nimisessä) oli etusivulla rivitalon yksiö Vuorentaustasta. Pohja näytti hyvin tutulle ja pitikin lukaista koko juttu. Kyseessä on samanlainen koti missä minäkin olen asunut, tosin peilikuva, kyseessä ei siis ole entinen kotini.
Olen monesti miettinyt josko kävisi etsimässä entiset kodit. Asuin siis pienenä Tampereella (ja Ylöjärvellä), siinä 5-9 vanhana, muutin sitten pois ja nyt aikuisena muutin takaisin Tampereelle. Vanhan Kalevan kodin olen ulkoa nähnyt kun asun lähistöllä, mutta Nekalan ja Ylöjärven kodit on näkemättä. Hassua miten kodit ja ympäristö tuntuvat ihan erilaiselle näin aikuisen silmin kun lapsen. :)
